Istutin tänään räntäsateessa Heta-omenapuun pihamaalle! Onneton riuku, eikä enää lehtiäkään jäljellä kuin yksi ruskea, sekin pieni raukka aivan puun latvassa - eli noin 140 sentin korkeudella. Kyllä siitä silti varmasti hyvä puu tulee!

Ainoat valoisat hetket olla kotona tällä hetkellä ovat viikonloppuna - arkisin pimeää kun lähtee ja pimeää kun palaa, yllättäen. Pari viikkoa sitten saimme tupaantuliaislahjaksi (kyllä, nyt jo) Heta-rotuisen omenapuun, joka piti saada maahan ennen talven tuloa. Eilisestä valoisa aika meni Hetan tiskin takana seisomiseen, joten ajattelin, että tänään se on tehtävä. Ei voinut jäädä odottamaan sateen taukoamista (entäs jos se ei olisikaan tauonnut ennen pimeän tuloa?) vaan oli tartuttava lapioon aamupäivällä. Vein rippikoululapsen kirkolle aamulla ja sieltä palattuani kävin istutustyön tekemässä. Onneksi heti ensimmäisellä kerralla osuin kohtaan, johon sain kolon kaivettua, eikä vastaan tullut Titanicin kokoista kiveä, joka olisi estänyt aikeeni ja pakottanut vaihtamaan paikkaa suunnitellusta.

Vielä kun saisi hiukan haravoitua noita lehtiä pihasta, saisi talvi tulla. Isäntä on pihavaloja reerannut, jotta näkee pimeässä kulkea kompastumatta omiin jalkoihinsa ja hyvä niin, kun pimeä aika on vielä vaan lisääntymään päin tässä vaiheessa vuotta.