Eilen se sitten tuli: odotettu Mynämäen seudun kansalaisopiston opinto-ohjelma alkavalle lukuvuodelle.

Olinhan päättänyt jo keväällä, että jos syksyllä karaoke-kurssi alkaa, niin koitan päästä sille mukaan. Viime keväänä luin paikallisesta Vakka-Suomen Sanomat -nimisestä sanomalehdestä, että sellainen kurssi pyöri kansalaisopistossa (ohjelmaa en tietenkään NIIN tarkkaan ollut silloin lukenut, että olisin tällaisen sieltä huomannut kun en varsinaisesti ollut uuden harrastuksen tarpeessa, lauloinhan jo kuorossa ja pelasin sählyä). Mikä keksintö, ajattelin, ja samaan ajatukseen peeässäksi, että tuonne menen jos sellainen vielä järjestetään.

Nyt muuton myötä entiset harrastuspaikat jäivät joten olen hakusessa näiden asioiden kanssa, samoin tietysti perheen nuoriso. Tytöillä on hevosensa joita löytyy joka paikasta ja pojalle onneksi Rautilasta löytyy VPK, saa jatkaa sitä harrastusta samoin kuin sählyä jota kuulemma pelataan Veh-maallakin. Vanhempi tyttö bongasi kuitenkin pari mielekkäältä kuulostavaa juttua samaisesta opuksesta (viroa ja aikidoa), nuorempi ei yllättäen innostunut mistään mitä oli tarjolla - yllättäen-sana on sarkasmia, pojalle en edes tarjonnut, kaksi harrastusta on riittävästi kymmenvuotiaalle. Kotona on lisäksi soitinkavalkadi jota kaikki rämpyttelevät, pimputtelevat ja hakkaavat omien mieltymystensä mukaan.

Aamulla sitten odotin että kello tulee yhdeksän ja kansalaisopiston kanslia avautuu jotta ehdin ilmoittautua ennenkuin kurssi on täynnä. Tasan kello sata näppäilin numerosarjan ja jäin jännittyneenä odottamaan kuinka kauan saa soittaa ennenkuin vapaa-ääni kajahtaa vastaan. Yllätyksekseni numero ei ollutkaan varattu vaan ystävällinen naisääni vastasi heti ja otti ilmoittautumiseni vastaan. PÄÄSIN SIIS MUKAAN! Sinne ei oteta kuin kymmenkunta (keväällä oli muistaakseni kahdeksan) ihmistä mukaan kurssille joten olen nyt yhtä hymyä.

Laulaminen? Olen muutaman kerran saanut kerättyä riittävästi rohkeutta, että olen uskaltautunut estradille ja käynyt laulamassa karaokea. Epävarmuus on kuitenkin aina ennen h-hetkeä melkoinen ja lauluvalinta perustuu siihen, että ylä-ääniä ei olisi laulussa koska ääneni on matala. Muutenhan laulan aina, olen aina laulanut aina ja tulen varmastikin aina laulamaan aina. Olen laulanut ennenkuin olen puhunut jne. Olen siis se kahjon näköinen eukko, joka vastaantulevassa autossa näyttää pajattavan yksinään koko ajan koska laulan tietysti myös radion mukana. Nämä on näitä asioita mille en mahda mitään. Ainoa paheeni nykyään kun lopetin tupakanpoltonkin reilu vuosi sitten. Vähiin käy paheet iän lisääntyessä...

Toivon siis tuon kurssin myötä saavani varmuutta karaokessa laulamiseen sitä kautta, että saan harjoitella joitain biisejä ja opin ymmärtämään laitteista ja muutenkin siitä systeemistä jotain. Kerron sitten kunhan se joskus alkaa, että täyttyvätkö toiveet. Tämä ei ole mikään vuoden kestävä juttu vaan muutaman kerran iltakurssi (23.10. - 13.11.), olisko neljä iltaa yhteensä.

Onpahan taas jotain kivaa mitä odottaa.