Nyt tiedän miltä tuntuu MASSAHYSTERIA.

Perjantaina Nrj in the park -konsertissa Turun Elysée-areenalla sen koin kymmenentuhannen muun katsojan joukossa.

Miten se syntyy ja kuka sen aiheuttaa? Kaikilla ei ole karismaa saada edes hysterian poikasta aikaan vaikka miten pyristelisivät. Siihen vaaditaan läjittäin karismaa ja "sitä jotain" - määrittelemätöntä vetovoimaa. Lordi sen perjantaina sai aikaan. Tuntuu nyt, että on todella vaikea löytää sanoja kuvailemaan tilannetta.

Konsertin alun esiintyjät saivat tietysti aikaan taputuksia, huutoja ja innokkaimmilta omilta faneiltaan jopa kirkunaa. Omat vankat tukijoukkonsa oli paikalla niin PoetsOfTheFallilla, KatriYlanderilla, SoCalledPlanilla, AnaJohnssonilla kuin Happoradiollakin ja meteliä toki riitti näidenkin esiintyessä. Ensimmäinen aavistus jostain suuremmasta tuli kun konsertin yllätysesiintyjä alkoi hahmottua. Menneen kesän suurimmasta kesähitistä vastannut Valvomo sai vastaanottaa "Mikä kesä" -singlestään kultalevyn konsertissa ja esitti sitten kolmen laulun setin. Lähes koko yleisö yhtyi lauluun ja säesti taputuksin juuri palkitun kultalevyn nimibiisiä sen soidessa ja tunnelma oli jo melkoisen lämmin.

Jyly alkoi kuitenkin yltyä kun Lordin kamppeita roudattiin lavalle. Kun bändi sitten astui esiin nousi huuto, taputus ja jytinä aivan uusiin sfääreihin. Miten voi kuvailla positiivista, hysteeristä tunnetta sisuskaluissaan? Koska sen todella tunsi sisällään, aika ajoin tuntui että siihen ihan kertakaikkiaan pakahtuu. Meteli yltyi korviahuumaavaksi, taputukset ja tömistykset tuntuivat luissa ja ytimissä ja veivät väkisin mukanaan. Hard rock hallelujah tietysti räjäytti koko paikan. Katto pysyi paikallaan vaikka tuntui, ettei se mitenkään ole mahdollista. Pumppu hakkaa tuhatta ja sataa. Pakko laulaa mukana. Pakko taputtaa. Pakko nousta seisomaan. Pakko jammailla. Pakko-pakko-pakko-ihana pakko. (Paitsi sillä äijällä joka istui minun edessäni: miksi minun edessäni joka paikassa istuu ukko joka on kuin viilipytty eikä reagoi mihinkään mitä ympärillä tapahtuu; ei taputuksen taputusta, korvatulpat korvissa (sinänsä ihan jees juttu) tylsistyneen oloisena - väärässä paikassa väärään aikaan. Mutta miksi minun edessäni?)

Välillä muistin sentään kurkata ovatko kaikki lapset tolpillaan koska itseäkin välillä pyörrytti.

Selvisimme kuitenkin voittajina tästä ja oleme todellakin kokemusta rikkaampia. Kerran eläissään kannattaa tämäkin kokea. Koska tuota olotilaa ei todellakaan pysty sanoin välittämään, tämä tarina on vain vaisu kuvaus asiasta.