Ensinnäkin, mun unelmaa voi kurkata täällä, siellä on keidas. Aikalailla lähellä h-hetkeä mennään jo, tervetuloa mukaan seuraamaan käänteitä ennen ja jälkeen tuon kriittisen pisteen.

Mutta sitten tähän tämänpäiväiseen pojan tokaisuun. Käytin hänet uimassa tuolla Rautilan rannassa. Varustus oli tällainen:¨

678976.jpg

Tarkkasilmäinen huomaa, että tuosta kellukelevystä menee kuminauha hänen nilkkaansa. Tämä tehtiin mun eli äidin ehdotuksesta. Inhottavin tilanne tommosen lelun kanssa on se, kun se karkaa alta ja lähtee tuulen mukana ulapalle. Hätääntynyt mukulahan lähtee perään saamatta kelluketta kuitenkaan koskaan kiinni. Sanoin, että laitetaan nilkkaan kiinni - jos karkaa, lähde uimaan rantaa kohti niin perässä se tulee ja kun saat jalat pohjaan, voit seisahtaa ja kelata sen luoksesi. Ei tartte pelätä että hätäännyksissään lähtee kauhomaan aavalle.

Poika sitten jutteli matkalla rantaan, että "Tiäkkö äiti mikä hyvä puoli tässä kellukkeessa on?" "No mikä?" kysyin minä pahaa-aavistamattomana. "No, kato, jos mä hukun, niin mun ruumis löytyy ku tää jää kellumaan ja mulle pystytään järjestämään kunnon hautajaiset!" sanoi poika iloisena keksinnöstään.

Hyi kamala mikä ajatus...................... Loppukevennyksenä seuraava pikkufakta: Meillä täällä punaisen graniitin pitäjässä on hiekkarantakin punainen:

678995.jpg