Jäin kotiin. Yölliset vierailut vessassa kehottivat näin tekemään, eikä ollut huono ratkaisu. Nyt sitten pönötän tässä koneella - lähtökuopissa koko ajan, jos vaikka sattuisi luonnon kutsu kuulumaan.

Syksy on pihaan tullut tosissaan, enää viimeiset kukkaset yrittävät yöpakkasten kanssa kilpaa väriä pihamaalle luoda. Balkaninvuokko tosin tekee vielä uusia nuppuja - noinkohan ehtivät enää kukkaan puhjeta.

Syksy on mennyt totutellessa elämään ilman Pirreä, joka lähti sinne kauas pois kouluun. Monasti iltaisin tulee tosi tyhjä olo, hänellä kun oli tapana tulla viettämään "laatu-aikaa äidin kanssa" kun kaikki muut olivat menneet nukkumaan. Huusi tullessaan, että "Täällä sitä ollaan taas pimeässä pilaamassa silmiä" ja laittoi valot huoneeseen. Istahti syliin ja juteltiin niitä näitä. Oih.

Kuva on otettu päivänä, jolloin hän asteli uuteen opinahjoonsa ensimmäistä kertaa.

Urhon tulo on selvästi pienentänyt Pirren lähdön luomaa aukkoa. Urhon touhujen ihmettelemiseen ja sen paijaamiseen menee monta sellaista hetkeä, jolloin muuten ehkä pysähtyisi miettimään tyhjää paikkaa, jonka Pirren lähtö on synnyttänyt. Syysloma lähestyy onneksi ja hän tulee kotiin ensimmäistä kertaa lähtönsä jälkeen. Koulukuvansa lähetti, hyvältä hän näytti ja tosi onnistunut kuva oli.

Pitääkö meidän sitten joka kerta ottaa kissa kun lapsi muuttaa pois kotoa?

Tässä päällimmäiset, elämä jatkuu. Kai. *huokaisee haikeasti*