Välillä se ei tosiaankaan näytä leikiltä tai veljellisiltä kasvatusohjeilta, mutta sitä sen täytyy olla, koska veri ei tulvi meillä.

Pojat ulkoilivat illalla isännän valvovan silmän alla lähes tunnin ajan. Kävin sitä minäkin kurkkaamassa. Puskat ja iso tuija kahisivat välillä aivan valtavasti, kun poitsut menivät ryydloikkaa peräkanaa - väliin isompi edellä ja hetken kuluttua toisinpäin. Vaanittiin. Ja hyökättiin. Hiivittiin. Ja pompittiin ilmaan. Kaikkea, mitä kissan elämään kuuluu.

Kyllä tästä hyvä tulee.