Otin vastaan Tarjuskan haasteen verkkoponchon tekemisestä niille jotka eivät sellaista koskaan ole tehneet. Tässä perjantai-iltani kuvasarjana:

187687.jpg 

Melkoinen järkäle virkkuukoukuksi, ruokatunnilla hain.

187688.jpg 

Mutta on lankakin tuhtia.

187689.jpg 

Jenga-lanka on nimensä veroinen, tekee hauskaa korkkiruuvia.

187690.jpg 

Ensimmäinen vaihe valmis.

187692.jpg 

Lenkkiä alkaa syntyä.

187691.jpg 

Tytär otti yhden kuvan työteliäistä käsistä (heko heko - tekisinpä yhtä innokkaasti jotain hyödyllistäkin ;DD).

187693.jpg

Siinä se hahmottuu, onkos se vähän iso vai kuvittelenko vain...

187694.jpg 

No oli se liian iso, virkattuani kerän loppuun purkasin kaiken pois.

Tässä vaiheessa lapseni rakkahat pitivät äitiään täysin idioottina. Tai, no, ei vielä tässä vaiheessa, vaan oikeastaan vasta siinä vaiheessa kun äiti aloitti saman homman alusta uudelleen. Kysyivät: "Äiti, mitä sä nyt siitä teet?" "No verkkoponchoa edelleen." "Ootsä ihan dille, sähän teit sen jo ja nyt meinaat taas tehdä!" "Aivan näin. Tulee halvaksi kun virkkaa ja purkaa samaa lankaa eestaas." Tässä vaiheessa ne luovuttivat kyselyt ja antoivat mun jatkaa hommaa. Siirryin takkatulen ääreen uuden yritelmäni kanssa.

187696.jpg 

Jos ei tässä ympäristössä tule hyvä niin ei sitte missään.

187697.jpg 

Tein kunnes lanka loppui.

Tarjuska oli tietysti oikeassa siinä, että lanka ei tule riittämään joten kesken jäi.