Vatta menee ees taas, möyrii minne sattuu eikä asetu ollenkaan. On tämä touhua.

Kohta pääsee kotiin lähtemään, kauniin näköinen talvinen päivä ulkona. Ihan ku joskus helmikuussa, 25 asteen pakkasella kun aurinko paistaa matalalta ja puhtaanvalkoinen lumi maassa heijastelee valoa niin että silmiin sattuu. Siellä kyllä valitettavasti käy syksyinen tuuli joten ulkona oleminen ei ole niin lystiä kuin kelin katseleminen lämpimässä huoneessa ikkunasta.

ATC-korttini on lennähtänyt siivilleen ja aloitti matkansa jonnekin pääkaupunkiseudulle. Nyt odottelen postia tulevaksi.