10.45 on tuomion hetki. Viikonloppuna alkoi yläleuassa särkeä hammasta ja nyt olen menossa sen kanssa lekurille. Tiedän tämän hampaan olevan tiensä päässä koska kipuheijaste tulee kuumasta.

Olen perinyt äitini hammaslaadun. (Kiitos vaan mutta isältä olisin mieluummin perinyt sen, hän on kuudenkymmenen viiden eikä hänellä ole yhtään paikkaa suussaan. Sen sijaan selkäni olisin mieluusti perinyt äidiltä mieluummin kuin isältä joka on sairaseläkkeelle joutunut jäämään selästään 43-vuotiaana, äitiä selkä ei vielä kuusvitosenakaan vaivaa ollenkaan - mulla on vaivannut 16-vuotiaasta lähtien.) Äidillä on ollut tekarit ties kuinka kauan.

Nykyään hampaita hoidetaan siten, että mahdollisimman pitkään koitetaan oma purukalusto pitää suussa, mutta kyllä siinä tällaisen pehkulaadun kanssa saa töitäkin tehdä. Jos olisin ollut tällaisen purukaluston kanssa liikkeellä 60-70-lukujen vaihteessa olisin varmasti kokenut äitini kohtalon: tekarit kolmekymppisenä. Nykyään ei pysty edes kuvittelemaan että kenenkään tilanne olisi niin epätoivoinen.

Tässä henkisesti nyt valmistaudun koitokseen, alan lukea blogeja ja kommentoida jos joku juttu kirvoittaa tarvetta siihen.

Wish me luck!