Lasten koulu loppui tänään. Meidän vanhin vauva sai perusopetuksen päättötodistuksen pikku kätöseensä. Mihin aika on mennyt - havahduin taas tähän, koska juurihan tuo syntyi. Nyt suunnittelee lukioon lähtöä ja kotoa pois muuttamista, ei käsitä vanha äiti.

Sikäli oli tosi kiva, että kaikilla lapsilla numerot paranivat. Nuorimmaisella oli kaksi seiskaa muuttunut kaseiksi ja rokkimimmille tullut peräti neljä ysiä lisää entisen yhden kaveriksi ( tosin yksi seiskakin oli saanut kaksi kaveria, mutta loput on edelleen kaseja kuten joulunakin).

Nämä kuultuani voivottelin mielessäni, että Pirre-raukalla ei ole parantamisen varaa kun oli niin mahottoman hyvä todistus jo jouluna, mutta mitä vielä! Hänellä komeili todistuksessa kokonaiset 13 kymppiä lukuaineiden keskiarvon ollessa 9.9 (kemian ysiä hän vähän harmitteli kun muuten ois ollu suora kymppirivi - onko tuo minun neljän pisteen vauvani ollenkaan vai joku vaihdokas jostain???), kokonaiskeskiarvo on varmaan jotain 9,4 luokkaa kun muutama kasi siellä oli joukossa.

Ihanaa kun omat lapset on viitseliäämpiä koulun suhteen kuin mitä itse aikanaan tuli oltua. Nostan hattua jokaiselle heistä!

Äidin osalta päivä on kulunut suurelti pihahommissa, olen istuttanut saamani Heta-omenapuut ja kuunliljat saanut pois ämpäreistä, osan istutin ja osan otan mukaan töihin lähtiessä maanantaina (huom, Ansku, tulossa kolme ämpäriä, neljää sorttia). Vieläkin harmittaa, kun neljä oli talven aikana kuollut, otin niistä alut mukaan vanhasta pihastamme, koska olin juuri saanut niitä kerättyä mukavan kuuden lajikkeen kokoelman. Nyt olen taas neljässä lajikkeessa, koska kaksi tuomistani siis selvisi hengissä ja täällä Veh-maalla oli kaksi muuta omasta takaa. Ja kaikki on vain sen syytä, että en syksyllä löytänyt niille sopivaa istutuspaikkaa, kun tuntuu, ettei sellaista sopivan varjoisaa länttiä ole missään. Mur.