Koko aikuisikäni olen "harrastanut" verenluovutusta. Keskimääräistä harrastusta parempi tämä on muutamassakin mielessä: se ei vie tolkuttomasti aikaa eikä maksa yhtään mitään.

Aloitin joskus reilu parikymppisenä luovutus-urani. Aiemmin nainen sai käydä kahden kuukauden välein luovuttamassa ja näin myös tein. Tämän kuluvan vuoden alusta säännöt muuttuivat niin, että nainen saa käydä luovuttamassa korkeintaan kolmen kuukauden välein. Tämä aiheuttaa ainakin mun kohdallani sellaisen käytännön ongelman, että koko homma ehtii totaalisesti unohtua ennenkuin on seuraavan kerran mahdollisuus mennä. Kahden kuukauden välein homma pysyi hanskassa hyvin.

Raskaudet ja niiden jälkeen pidettävät pakolliset tauot ovat toki verottaneet luovutuskertojen määrää huomattavasti, kaikkiaan siinä prosessissa menee joka kerralla melkein kaksi vuotta "hukkaan", koska synnytyksen jälkeen täytyy olla (kai edelleen on sama säännös, en ole tarkistanut) vuosi luovuttamatta. Ymmärrettävää toki elimistön palautumisen kannalta. Siinä tohinassa helposti vierähtää kyllä pidempikin aika ennenkuin muistaa, että on taas luovutuskelpoinen.

Hemoglobiini oli tällä kertaa 143. Yleensä mulla se lukema heittelehtii 130 - 165 välillä, siksikin olen pyrkinyt säännölliseen verenluovutukseen, jottei veri liikaa paksuunnu. Perintötekijät tähän kai eniten vaikuttavat, ruisleipää järsimällä ei anemiasta huippulukemiin kivuta millään. Hyvä kun on joku omaan terveyteen liittyvä motiivikin luovuttamiseen, helpommin vielä tulee mentyä kuin jos menisi pelkästään sen vuoksi, että voi pelastaa jonkun hengen tai että jos itse joskus tarvitsee verta niin on sitten kortensa kekoon kantanut - vaikka eivät nämä syyt ole yhtään vähäisempiä tai huonompia kuin tuo ensimmäinenkään.

Suosittelen lämpimästi, luovuttamisen jälkeen on aina hyvin raikas olo!

255559.jpg Tuosta näet veripalvelun toimipisteiden sijainnin.