Mä en oo ollenkaan muistanu hehkuttaa, että mulla on LOMA. Siis nyt! Istun kotona keittiönpöydän ääressä, minne tietokone on taas lampsitellut lauantaina ja dataan tässä siihen asti, että lähden viemään lapset kouluun (sen verran täytyy passata kun kerran kotona olen, ettei heiän tartte pysäkille lampsia). Mieskin sai vapaata järjestettyä itselleen, joten meillä on täysin "poikkeustila" tällä hetkellä.

Meidän etä-vauva on nyt sitten perjantai-illasta asti ollut kotona ja ajateltiin hänen kanssaan mennä Ukiin kirpparille sitten noitten toisten kouluunviennin jälkeen. Ihana on ollut nähdä hänet ensi kertaa koko syksyn aikana ja kuulla juttuja koulusta ihan kasvotusten. Naamasta näkyy kyllä, että tosissaan hän siellä Portaanpäässä on viihtynyt ja se on tietysti hirvittävän tärkeää, kun toiselle puolelle Suomea yksin lähti tuntematta sieltä etukäteen ketään.

Tautia tässä tosin pukkaa itselle ja hänelle, perjantai oli mulla ihan kaamea, kaikki influenssan ensioireet aamusta alkaen, mutta ainakin toistaiseksi se perjantai on ollut pahin päivä. Pirrellä alkoi korva ja kurkku särkeä eilen, joten käytin häne tk:ssa varmuuden vuoksi heti, että jos lääkityksen tarpeessa on, niin saadaan pikaisesti tropit ettei pahemmaksi menisi. No, lääkittävää löytyi ainoastaan korvakäytävästä, joka oli ärtynyt, ja siihen hän sai tipat. Tulehdusta ei korvissa ollut eikä angiinaa muuten.

MUTTA LOMASTA NAUTITAAN!