Viime viikon lopulla törmäsin ongelmaan jollaista ei ole ennen kohdalleni osunut. Miten nainen voi sanoa miehelle, että tämä on niin huono autokuski, että nainen ei uskalla tulla kyytiin vaan vaatii itse saada ajaa? Siis sanoa niin, ettei miehen itsetunto saa sellaista kolausta, että tämän naisen on sen jälkeen mahdotonta hoitaa arkisia asioita miehen kanssa? Vaikka perustelut miehen poistamiseksi kuskin penkiltä ovat painavat, nukahteleminen ja kännykän kanssa touhuaminen ajon aikana. Kelikin voi olla liukas, äkkiliikkeet ei-toivottavia.

Itse ajattelin, että se tuskin on mahdollista, joten kysyin vielä mieheni mielipidettä asiasta. Hän sanoi heti, että tehtävä on mahdoton, joten olemme kolmen naisen porukalla puun ja kuoren välissä. Se väli on todella ahdas!

Keksimme suunnitelman B johon turvauduimme: ilmoitimme kuskitarjokkaalle, että menemme naisporukalla eri autolla koska haluamme koluta matkalle sijoittuvat tehtaanmyymälät läpi paluumatkalla. Pomminvarma suunnitelma ja tuntui osuvan ja uppoavan. Ainakaan tässä miehessä ei näkynyt tänään mitään merkkiä epäilevyydestä.

Siis huomenna aamulla suuntaan oman autoni nokan kohti Tamperetta. Ja, kuka tietää, ehkä löydämme itsemme jostain tehtaanmyymälästäkin, jouluhan lähestyy valtaisaa vauhtia! Ainakaan meillä ei autossa ole painolastina yhtään äijää, joka alkaisi vinkua heti jos sellaista poikkeamaa reitiltä esitetään.