Päätin ja olen päätöksessäni pysynyt: tänään en ala värkätä, näperrellä, tarinoida, kutoa saati sitten virkata yhtään mitään jotta pääsisin yhtenä iltana edes ajoissa nukkumaan ja ehkä pääsisin äitimuorin luona käymään työmatkalla aamulla jos pääsisin ajoissa liikkeelle.

Mulla on tuolla kaapissa neljä "Meän Tornionlaakso"-lehteä, se kertoo karua kieltään siitä, koska olen viimeksi aamulla poikennut äitiä moikkaamassa. Silloin vien aina lehden mennessäni. Se lehti ilmestyy kerran viikossa. Uskomatonta miten aika kuluu, huh-huh.

Nyt kuitenkin pidän lupaukseni itselleni ja kömmin peiton alle kellon ollessa näin tajuttoman vähän normaaliin nukkumaanmenoaikaani verrattuna. Tuntuu kuitenkin, että voisin saada unen päästä kiinni, silmäluomet lurpsattaa sen verran painavina tuossa naaman yläreunassa.

Toivotaan parasta, perästä kuuluu.