TÄNÄÄN tulee kuluneeksi 24 vuotta siitä, kun tapasin kainaloiseni, karvakorvani, ikioman sammakkoprinssini josta oli tuleva aviomieheni ja kolmen lapseni isä.

Vähänpä tuolloin pystyin kuvittelemaan, mihin johtaisivat ne askeleet, jotka kauppiksen luokkakavereiden kanssa otettiin, kun 2.9.1983 lähdettiin silloisella Viking Sallyllä (myöhemmältä nimeltään Estonia) risteilylle Stokkolmiin, oikein oli suunnitelmissa päivän mittainen oleilu tuossa naapurimme uljaassa pääkaupungissa. Laiva oli täynnä urheiluhulluja matkalla Suomi-Ruotsi maaotteluun seuraavaksi päiväksi ja meno sen mukaista.

Jossain vaiheessa illan mittaan seurassamme alkoi viihtyä pari hemmoa, oman porukan kanssa reissussa hekin, ja kävipä niin, että vaikka heidän piti palata samalla laivalla takaisin, kömpivät nuo maihin ja viettivät päivän kanssamme ja palasimme koko kööri koto-Suomeen sitten vasta seuraavana aamuna.

Näin alkoi eräs tarina, jonka loppu on edelleen kirjoittamatta. Menen nyt elämään tuota tarinaa eteenpäin ja lämmittämään yhteisen kotimme puusaunaa.

Enpä olisi 24 vuotta sitten uskonut!