SIELTÄ sun täältä pukkaa kyselyitä, että miltäs nyt ja mites nyt ja iik, joten ajattelin pohtia tämänhetkisen tilanteeni erillisten vastausten sijaan yhdeksi blogikirjoitukseksi.

MAANANTAINA oli siis viimeinen työpäivä virkatyöpaikassa. Siinä työpäivän aikana töiden lakkaaminen konkretisoitui muutamallakin tavalla. Ensinnäkin työhuoneen totaalinen tyhjentäminen. Toiseksi meille järjestetyt päätösjuhlallisuudet: lounas ja symbolinen lipunlasku (nurkan takana odotti varmasti joku, joka sisään tulevasta joukosta kävi hilaamassa lipun takaisin salkoon samantien kun selkämme käänsimme).

KOSKA olen kova poraamaan joka paikassa, odotin lievin kauhun tuntein maanantaita: miten pystyisin pitämään itseni kasassa... Aamu meni kuitenkin työn tohinassa vielä, lounaalla tuli muutama herkkä hetki (lähinnä musiikkiesitysten aiheuttamina), mutta nekin olivat samantien ohimeneviä ja lipunlaskuhetken lopulla tuli vielä yksi haikea tovi.

SITTEN - kaikki olikin jo ohi.

TÄNÄÄN mies lähti aamulla normaalisti töihin ja minä heräsin tähän aamuun pohtimaan tulevaa elämää. Missään ei oikeasti tunnu, että mitään eroa parin päivän takaiseen tilanteeseen olisi, mutta koska sen tietää, piti oikein miettiä, että millaiseksi päiväni alkavat muotoutua.

PÄÄTIN, että joku tolkku pitää hommassa säilyä, joten tästä päivästä alkaen aloitan päiväni laittamalla pannunpesään tulet ja käymällä sen jälkeen pienellä kävelylenkillä (ellei esim. sietämätön vesisade estä). Kotiuduttuani keitän kahvit ja teen paperityöt: kirjanpidolliset toimet, verkkokauppatoimet ja muut Hetan mahdollisesti vaatimat kirjalliset työt. Mikäli huusholliin tai pannuhuoneeseen täytyy viedä polttopuita, täytyy tämä myös muistaa hoitaa valoisana aikana. Verkkokauppatilaukset kiikutan lähipostiin klo 14 mennessä, jolloin tuosta meidän asiamiespostista haetaan lähetykset ja jos kaupassa täytyy käydä, koitan käydä tuolla samalla reissulla. Mikäli täytyy käydä kaupungissa, on se hoidettava kuitenkin aamulla, koska aikaa kuluu siihen heti pari tuntia minimissään.

SITTEN onkin huushollihommien vuoro: ruoanlaittoa ja muuta mahdollista keittiöpuuhaa tarvittaessa.

TÄMÄN enempää en ole ajatellut tässä vaiheessa organisoida. Tänäänkin meni kirjanpidon kimpussa iltaan asti, piti vaan jossain välissä sitten lopettaa se touhu, kun silmät alkoivat kiukutella.

ILLAT tulevat tietysti jatkossa menemään Tupperwaren touhuissa enempi tai vähempi, kunhan saan sen toiminnan tästä kunnolla pyörimään. Aloitusesittelynihän on nyt lauantaina 5.1.2008 klo 16 Hetan tiloissa, sinne olen toivotellut kaikki tervetulleiksi.

ETTÄ tällaisissa tunnelmissa. Odotelkaa muutama viikko, eiköhän sitten ala jo näkyä sekin, miltä "tuntuu". Kun nyt ensin aivolohkoon uppoaa oikeasti se, että tämä on "lopullista", aikansa siihenkin menee. Outo fiilis on kuitenkin ja lähinnä se johtuu näistä käytännön järjestelyistä *puistelee päätään edelleen epäuskoisena*. Outo. Mutta positiivisella tavalla. Siis tosi outo.

HYVÄÄ uutta vuotta Sinullekin!