Vielä tulee hieman murinaa Oton suusta, kun Urho liian lähelle uskaltaa tai muuten röyhkeäksi heittäytyy.

Tänä aamuna tuli koominen tilanne, kun Otto tuli sisälle aamupalaa syömään. Laitoin Urhon takkahuoneeseen siksi aikaa, kun Oton otin sisälle, ettei se käänny heti ulko-ovelta takaisin, niinkuin se tekee, jos Urho on heti eteisessä vastassa.

No, Otto tuli sisälle ja meni kupilleen syömään ja mä kävin avaamassa takkiksen oven. Urho lampsi välittömästi keittiöön diiba-daaba-tralla-laa, käveli suoraan Oton naamaan kiinni (Otto nosti katseensa ruokakupista ja perääntyi pari askelta kun Urho tuli keittiöön jääden odottamaan, mitä tapahtuu), lätkäisi sille pusun nenään, siis Urho Otolle edelleen, ja MENI TÄMÄN RUOKAKUPILLE VÄÄNTÄMÄÄN OTON SAPUSKAT NAAMAANSA.

Siis mitä hävyttömyyttä! Miten sillä on pokkaa??? Tässä vaiheessa Otto murisi, livahti pöydän alle ja hetken sieltä mulkoiltuaan päätti, että kosto on suloinen - ja meni Urhon kupille syömään. Mä kyllä otin sitten Urhon pois Oton kupilta, mutta sitkeästi se sinne oli uudestaan änkeämässä. En päästänyt, ja Otto palasi omalle kupilleen hetken kuluttua.

Tässon Urhon korva, ei nyt oo muutakaan kuvaa tässä koneessa valmiina enkä ehdi kameran kanssa alkaa leikkiä tässä vaiheessa:

787374.jpg