"Piipahdin" aamulla "pikaisesti" Ford-huollossa. Olin sopinut, että jään odottamaan kun homma ei pitänyt olla niin kamalan iso, ei tartte sitten ihmetellä millä pääsee töihin ja vastaavasti töistä autoa hakemaan, kun se kuitenkin on kaupungin toisella puolella.

Saavuin tiskille about 10 vaille 8, jätin autonavaimet herran haltuun ja menin kahvion puolelle odottamaan.

20 yli 8 näin, että autoni ajettiin sisälle huoltohalliin (oho, menipäs se pitkään ennenkuin sisälle ottivat) - join kahvia ja odotin. Ja odotin. Join kahvia ja odotin. Pakko lopettaa kahvinjuonti. Odotin.

Hippasta vaille kymmenen kävin kurkkaamassa huoltohalliin ja näin, että autoni on edelleen siellä sisällä. Soitin töihin ja ilmoitin, ettei tästä taas tule yhtään mitään, tulen jos tulen kun tulen mutta yhtään en tiedä milloin se tapahtuu enkä sitä että minä päivänä.

Sain ahaa-elämyksen! Minähän käyn tilaamassa keittiöön tuolit tässä odottaessa. Ostimme vanhaan taloomme reilu vuosi sitten uuden ruokailuryhmän viidellä tuolilla koska meillä oli pieni keittiö. Veh-maan keittiömme on kuitenkin iso ja pöytä on päässyt siellä koko pituuteensa (siinä on kaksi jatkopalaa) joten tuoleja saisi olla enemmän. Päätettiin, että tilataan kaksi tuolia lisää niin homma on sillä selvä (koska sellaista puusohvaa, josta haaveilimme, ei löydy mistään). Juu, päivää, onkos sellaista jossain, kysyin myyjä-sedältä. Juu, päivää, ei, se malli on lopetettu, eikä missään myymälässämme näytä enää olevan tuolin tuolia jäljellä. Sorgen. *mur-mur*

Takaisin autokaupan puolelle entistä kärttyisempänä. jatkuu.....