Mää poikotoisin tosa kaikkii juarulehtii piremmä aikka, vissii kolm vuat kesti. Se oli tosi kiva homma, sai ain purkka päivän turhaumap pois ko joku seiskapäivän myyjä sattus sopivasten soittamaa.

No tosa vähä aikaa sit soit OHO-lehrest joku myyjä ja mä sit kertosin hänel täst poikotist ja et mist se johtuu - jaa mut täytyy mun kai selvyyrev vuaks tännekki kertoo: me oltti koko huusholli nii perijjuuri kyllästytty niihin salarakkaisii ja niire tissiliiveihi ja niitte typeryste elättämisee. Sit vaa tehtii päätös, et niinkauan ku aitolehret ja finkerruusit roikkuu siel vedättämäs porukkaa niin me ei kosketa niihi lehtii ollenka. Yök. Ja täytyy sanno, et ol oikke hyvä päätös.

No kummiski, se tyttö (myyjä siis) vanno ja vakuut et ne on hävinny heirän lehrist kokonas ja heil on oikeit jutui oikeist ihmisist joil on oikee elämä. No se tiätty kuulosti ihan kivalt ja mää sit sanosin sil et jos mää nyssit otan riskin ja tilaan heitin aviisis ko he ei kuitenkaan lopullisest katkassu välejäs meihin sil et olissiva menny niit Loortij jäsente kuvia julkistamaa niinko seiskapäivä ja katso joit en enää ikin tilaa täst syyst (jotta periaattei pitä ol ihmisel).

No nyy sit tuli lehti. Ei ol tissiliivei ja siit aitolehrestki vaa yks piän kuva - ja luojan kiitos vaatteeppääl ettei se sen tollomaisuuren ilmentymä eli se julmettu tatuointi nävy onneks siin kuvas ja onneks hän ei suastun kertoma miäsassjoistas mittä - suurkiitos siit hänel. Ol oikeesti ihan kiva lehti, selasin sen tosa äsken läpitten kaffet juores.

Yks ainu assja siin jäi pohrituttamaa: siin ol jotta nikolee kuvattu jossa rannal ja see ol nii anorektiko näköne ko ihmine ol voi - se ov varmaa joku laulaja tai näyttelijä tai joku semne, ei niis peräs pysy - ja se sano et hän on nyssi palkan avukses jonku ravitsemusterroristin vai terapistin joka muistuttelee hänt ko on syämise aik. KO HÄN MUUTE EI MUIST SYÄR! Et ei hän sunkkas kippiä kumminkas ol, vähä vaa viiraa vintis et o huanomuistine. Kumne ihmine ei MUIST SYÄR? Jossa o joskus osuvaste sanottu, et unohta voi kaikellaist mut syämist ei ikän. Kyl määki unohraj joskus et mihe mä ole lapset jättän tai et onk huamen tyäpäivä vai ei ja mikä vuas ny o mut ikän-ikän ei syämist voi unhotta!

Pitäskö käyrä hypnotisoijjal? Jos se vaiks onnistuis ton ihmen saamaa aikaseks. Eres kerran. Eres yhren kerran. Et tiätäs kummoselt se tunttu.

NII ja oikkiaste suasittelen poikotei!