JUST kun tähän ehtii vähän niinku tottua, alkaa paluuvirtaus jo käydä. Loppujen lopuksi lapseton aika olikin kovin lyhyt, isäntä päivät töissä, mulla päivät kauppa auki ja illalla käytiin molempina iltoina "jossain", Piikkiössä ystävän luona iltakahvilla keskiviikkona ja eilen illalla miehen tädin luona Mynämäellä samalla asialla.

VPK-leiri päättyy siis tänään ja nuorimmainen palaa kotiin. Vanhin tullee maanantaina, ei ollut ihan varma työvuoroistaan vielä, kun oli sitä sairastelua välissä tässä, että josko vuorot vielä pitävät kutinsa ennalta suunniteltuun nähden. TÄSSÄ välissä pitää muuten kamalasti kehua ja kiittää sitä Tapio-nimistä sairaanhoitajaa TYKSin (siis sen OIKEAN TYKSin Turussa) ensiapupoliklinikalla: saimme häneltä tietoa tyttären virtsatiekivi-asiasta enemmän kuin Ukissa koko sairaalassaoloaikana kaikilta lääkäreiltä yhteensäkään. Kävimme nimittäin tiistaina ea:ssa, kun kipuilu alkoi uudelleen ja epikriisissä sanotaan, että jos kipu palaa, heti ea:han. Tämä ystävällinen Tapio osasi kertoa, että taudinkuvaan kuuluu kolme kipuvaihetta, kun se kivi siellä vaeltaa eteenpäin ja puskee läpi tietyistä kapeikoista ja että ensiapuun täytyy hakeutua vasta sitten, jos kipu ei lääkkeillä hellitä (olishan tämäkin vaikka kiva ollut tietää jo sairaalasta päästessä). Vieläpä tulosti meille mukaan paperit, joissa oli juuri niitä kaivattuja ohjeita ja ruokavalio-tietoja, joita Ukista kotiutuessa ei kukaan ollut antamassa - no, ketään ei ollut kyllä paikallakaan, joten miten olisimme voineet mitään saadakaan. Tämä kaikki vei hänen työajastaan ehkä noin neljä minuuttia, mutta asenne, tiedot ja taidot kun ovat kohdallaan, sai hän tässä ajassa meidät kaksi ihan eri mielentilaan koko tästä sairaudesta ja ainakin meille se oli tosi iso juttu. Pienestä se on kiinni. SIIS ISO KIITOS, TAPIO.

Keskimmäiseenkin on yhteys palannut, laivalla matkalla Rost... ups, tuli asiakas, palaan....

Se asiakas olikin Käspaikka-nimisen käsityösivuston ylläpitäjä, kysyi, saako laittaa sivustolleen kuvan ostamastaan salomoninsolmu-huivista :)) Ihania ihmisiä.

No, anyway, jäin siis ...ockiin, eli hänellä oli kännyn akku tyhjentynyt pitkällä laivamatkalla ja kun sai virtaa, ei pystynyt lähettämään viestejä ja vasta nyt, kun tulivat aamulla Ranskan puolelle, alkoivat viestit taas kulkea. Kiva kuulla, että kaikki on hyvin ja lapsi on onnellisesti turvassa. Kuuden aikoihin illalla heidän pitäisi saapua Pariisiin, toivottavasti siellä ei ole mitään rekkamielenosoituksia teitä tukkimassa :(

Aurinkoista päivän jatkoa kaikille!