Vastapainoksi sisäpuuhille on Urho muutaman kerran päässyt ulkoilemaan. Valjaat eivät häntä häiritse, hetken ihmetteli ja sitten jo unohti.
Eipähän tartte pelätä, että se karkaa ja menee puuhun tai muuten hävöksiin. Hyvä keksintö!
Väsy tulee vielä usein. Miten nukkuva eläin- tai ihmislapsi voikin olla niin suloinen?
Sen verran täytyy Otosta mainita kyllä vielä, että tänään hän oikeasti ensimmäisen kerran osoitti uteliaisuuden merkkejä pentua kohtaan, ihan oikein kurkotti kaulaansa kohti Urhoa ja nuuhkaisi. Valtaisaa kehitystä siis täällä(kin).
Kommentit