Otin vastaan Tarjuskan haasteen verkkoponchon tekemisestä niille jotka eivät sellaista koskaan ole tehneet. Tässä perjantai-iltani kuvasarjana:
Melkoinen järkäle virkkuukoukuksi, ruokatunnilla hain.
Mutta on lankakin tuhtia.
Jenga-lanka on nimensä veroinen, tekee hauskaa korkkiruuvia.
Ensimmäinen vaihe valmis.
Lenkkiä alkaa syntyä.
Tytär otti yhden kuvan työteliäistä käsistä (heko heko - tekisinpä yhtä innokkaasti jotain hyödyllistäkin ;DD).
Siinä se hahmottuu, onkos se vähän iso vai kuvittelenko vain...
No oli se liian iso, virkattuani kerän loppuun purkasin kaiken pois.
Tässä vaiheessa lapseni rakkahat pitivät äitiään täysin idioottina. Tai, no, ei vielä tässä vaiheessa, vaan oikeastaan vasta siinä vaiheessa kun äiti aloitti saman homman alusta uudelleen. Kysyivät: "Äiti, mitä sä nyt siitä teet?" "No verkkoponchoa edelleen." "Ootsä ihan dille, sähän teit sen jo ja nyt meinaat taas tehdä!" "Aivan näin. Tulee halvaksi kun virkkaa ja purkaa samaa lankaa eestaas." Tässä vaiheessa ne luovuttivat kyselyt ja antoivat mun jatkaa hommaa. Siirryin takkatulen ääreen uuden yritelmäni kanssa.
Jos ei tässä ympäristössä tule hyvä niin ei sitte missään.
Tein kunnes lanka loppui.
Tarjuska oli tietysti oikeassa siinä, että lanka ei tule riittämään joten kesken jäi.
Kommentit